Bula! in Fiji!

Hahaaaa! Nyt on palmut, valkoiset hiekkarannat, turkoosin kirkkaat meret ja kookospalmut katsastettu perinpohjaisesti. Jos joku tarvitsee neuvoja Fidzin matkaa varten tiedatte kenen puoleen kaantya! Ohjelmassa oli siis syksyisen Uuden-Seelannin jalkeen mukava parin viikon loma palmujen alla Fidzin auringossa. Jostain syysta Fidzi on todella suosittu paikka reppureissaajien keskuudessa, suurin osa tapaamistani ihmisista oli joko matkalla sinne tai sielta tulossa. Lieko hintatasolla vaikutusta - luultavasti suuresti.

Lensin Aucklandista Nadiin, joka on Fidzin toiseksi suurin kaupunki paasaarella. Siella vietin yhden yon jonka jalkeen suunnistin muiden mukana ulos paratiisisaarille. Awesome Adventures -niminen firma kuskaa ihmisia pienella katamaraanilla aina viiden tunnin paahan Nadista ulos Yasawa -saariryhmille ja takaisin. Vene kulkee kerran paivassa pohjoiseen ja kerran takaisin etelaan ja pysahtyy noin 20 saaren valilla jattaen matkailijoita pois ja ottaen uusia kyytiin. Ainoa asia mista itse piti huolehtia oli jaada pois oikealla kohdalla, ja siita etta laukku tuli mukaan ja hypata pikkuveneen kyytiin joka tuli hakemaan saarelta. Tama iso vene siis vain ankkuroi hetkeksi keskelle lahtea ja jokaisen resortin oma vaki tuli pikkuveneillaan hakemaan turistit saarelleen. Uskomattoman tehokasta, huomaa etta kaverit tekevat tata joka paiva!

Itse oli siis valinnut yopyvani neljalla eri saarella (ettei vaan aika kavis liian pitkaksi...) Aloitin ihan pohjoisimmasta saaresta jatkaen alas etelaan. Periaatteessa resortit on aika toisensa kaltaisia; on laulua ja soittoa kun saavutaan maihin, laukkuihin ei missaan nimessa saanut koskea, ne kannettiin sitten ihan majapaikkaan asti! Kaikissa paikoissa ruoka kuuluu hintaan, joten siita puolesta ei tarvinnut valittaa. Tosin ruokavalikoima on yhta kirjavaa kun kalat meressa. Joissain paikoissa eletaan herroiksi ja rouviksi samalla hinnalla kun toisessa paikassa saa lahtea nukkumaan nalkaisena. Ruoka on lahinna kalaa, riisia ja kookosta eri muodoissa, ei kaynyt kateeksi kasvissyojia taikka niita jotka eivat syo kalaa... Saaret jossai olin oli aika isoja, niinkin isoja ja korkeita ettei ympari viitsinyt kavella. Paitsi viimeinen saari jossa oleskelin, saaren ympari kaveli neljassa minuutissa.... olo oli kuin kultakalalla maljakossa.

Neljan minuutin saari....

Saa oli... vaihtelevaa. Fidzi oli vasta matkalla sadekaudesta kuivaan talvikauteen ja se nakyi; ei nyt suoranaisesti satanut vetta mutta pilvisia paivia mahtui mukaan ja tuuli oli kovaa melkein joka paiva. Lampoa riitti silti paivat-yot ja vesi oli uskomattoman lamminta. Olin ehka alkuun hieman huolissani siita miten jaksaa olla tekematta mitaan kahden viikon ajan, mutta turhaan. Yleisesti tunnettu Fidzi-time otti vallan ja yllatys yllatys, eihan se "doing nothing" nini vaikeaa ole. Aurinko nousee kuudelta ja laskee kuudelta joten rutiinit on aika helppo sijoittaa siihen valiin, yhdeksalta nukkumaan ja kuudelta ylos katsomaan auringonnousua - jees, ei ihan heti uskois musta.

Jotta elama ei kavisi liian tylsaksi, jarjestettiin saarilla joka paiva vaihtelevasti aktiviteetteja joihin sai osallistua jos halusi. Suosituimmat aktiviteetit oli ehdottomasti snorklausretket ja kylavierailut. Nama kylavierailut tekivat ehdottomasti suurimman vaikutuksen, uskomatonta miten erilaisessa maailmassa ihmiset vielakin elavat. Paasimme myos tutustumaan paikalliseen kouluun jossa lapset valilta 6-16 vuotta sulassa sovussa opiskelevat. Koulu on sisaoppilaitos jonne saavutaan sunnuntaina ja perjantaina kouluviikon jalkeen KAVELLAAN muutaman tunnin matka takaisin kylaan. Lisaksi tehtiin veneretki Blue Lagoonille (paikka jossa Brooke Shields kuvasi Sininen Laguuni -elokuvan) seka saarelle nimelta Monriki jossa Tom Hanks kuvasi elokuvansa Castaway. Ihan kiinnostavia, varsinkin Castaway, jonka selvasti tunnisti elokuvasta!

Kaiken kaikkiaan oli mukava loma Fidzilla; maisemat ovat juuri sellaisia joita nakee postikorteissa ja matkaesitteissa, ilma lamminta ja ihmiset ystavallisia, mutta en tieda kannattaako Suomesta ja Euroopasta lentaa Fidzille vaan niiden asioiden takia, varmasti loytyy samoja rantoja lahempaakin. Yksi asia minka takia voisin menna takaisin on ehdottomasti paikalliset ihmiset, harvemmin tuntee itsensa niin tervetulleeksi kuin Fidzin saarille, hymy ei hyytynyt heilla kertaakaan.

Nyt sitten ollaankin jo takaisin sivistyksen parissa (tosin kun katsoo elamaa kaduilla niin voisi luulla toisin....), eli suuressa ja mahtavassa Ameriikassa. Maahantulo oli uskomattoman helppoa, tati kysyi mita aion talla tehda, sanoin etta matkustella ja leimasi passin. Edes matkatavaroita ei skannattu kuten Australiassa ja Uudessa-Seelannissa, vaan se oli suoraa menoa ulos terminaaliin vaan. Turhaan ne pelottelevat. Reissasin parin saksalaistyton kanssa ja he saivat jopa tuotua maahan kolme kokonaista kookospahkinaa jossa oli versot! Etta silla tavalla taalla. Mutta naista kokemuksista lisaa myohempana!

North Island

Etelasaaren kierroksen jalkeen oli siis aika suunnata katseet kohti pohjoista. Homman nimi oli muuten sama - edelleen matka jatkui oranssisten Stray -bussien kanssa ympari maata kierrellen. Wellingtonissa oli ensimmainen pidempi pysahdys - pitihan maan paakaupungin tarjonta katsastaa! Ja yllattavan hyvin oli mielestani Wellington pystynyt sailyttamaan idyllisen kaupunkikuvansa ( jos vertaa esim Aucklandiin). Kaupungilla on ihastuttava luonnonsatama jonka ymprilla kohoaa mahtavia kukkuloita, saa oli suotuisa ja tekemista riitti. Yksi kiinnostavin kohde oli Te Papa -museo, joka oli paljon enemman kuin museo taynna historiaa ja fossiileja.

Wellingtonin jalkeen suunnattiin paikkaan nimelta Hahei. ( Taalla monilla paikannimilla on maorinkieliset nimet, todella hauskankuuloisia ja sopii aika hyvin suomalaisten suuhun - aantaminen on samantapaista) Ja taalla nimille ei ole annettu englanninkielista kaannosta kuten mm Australiassa on yleisesti tehty vrt. Ayer's Rock - Uluru. Niin Hahei - on vaan tunnin ajomatkan paassa Aucklandista ja siksi suosittu "kesapaikka" kaupunkilaisille. Suurin turistijuttu taalla on ehdottomasti Hot Water Beach. Jees, ihan totta. Tavallinen hiekkaranta, mutta laskuveden aikana voit lapiolla kaivaa puoli metria hiekkaa pois alta alkaa virrata kuumaa vetta! Ei muuta kuin biksut paalle ja omaa kuoppaa kaivamaan, mutta kannatta varoa, pylly saatta palaa aika helposti, meinaan puuttuu termostaatti tasta porealtaasta. Tama kaikki tietenkin johtuu seismisista asioista maaperassa - maan kuori on on ohut juuri tassa kohtaa ja kuuma vesi pyrkii ylospain.

Pohjoissaari on kovin erilainen muutenkin verrattuna etelaan - taalla huomaa todella etta maapallo "elaa". Joka puolella on maanjaristyksien aiheuttamia kraatereita, jarvia, kuumia lahteita ja geysireita etc. Taalla myoskin maori-kulttuuri on paljon enenmman esilla ( ehka senkin takia etta enemmisto asuu taalla). Meilla oli jarjestettyna mielenkiintoinen Cultural night eraassa yopymispaikassa. Syotiin perinteista maoriruokaa, nahtiin tansseja, laulua ja paastiin (jouduttiin ) osallistumaan niihin.

Rotorua oli todella janna paikka, sanan varsinaisessa merkityksessa. Koko maan seismisesti aktiivisin paikka, tuntui etta maa voi rajahtaa jalkojen alla hetkena milla hyvansa. Paikan "Thermal Village" oli todella thermal. Koko kaupunki oli taynna rikinhajuista hoyrya jota tuli paikan monista kuumista lahteista ja jarvista seka mutalammikoista. Paikka on jostain kumman syysta pysynyt paikoillaan monta sataa vuotta, jota ei uskoisi kun ymparilleen katsoo. Uusia geysireita puhkeaa koko ajan (viimeksi jouluna tuli reika kadunkulmaan kun siita paatti luonto tehda uuden kuuman lahteen!), ja viranomaiset ovat sanoneet etta kenenkaan ei pitaisi asua 2 km lahempana...

Muita mainitsemisen arvoisia paikkoja oli ehdottomasti Raglan - kuuluisa surffausmesta jossa on piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitka ranta; siella kokeilin bodyboardausta! Vahan helpompi versio surffauksesta, lyhyempi lauta ja silla vaan maataan ja nautitaan menosta, joka voi olla aika hurjaa, riippuen allon voimakkuudesta. Taupo - suosittu talvi/kesakohde, talvella hiihdetaan ja kesalla patikoidaan samaa vuorta. Meilla oli tarkoitus tehda sita jalkimmaista, mutta koska ollaan juuri kahden sesongin valissa niin ilmat ei oikein antaneet periksi. Tongariro crossing on sanottu olevan best 1 day hike, joka on 18 km pitka. Olisi ollut hienoa kokeilla josko meikalainen olisi paassyt maaliin asti ihan kunnialla, muttei tarvinnut... Waitomo Caves - hahaa, tama on ehka paras juttu mita tein taalla pohjoissaarella. Waitomon luolissa voi tehda kaikkea valilta kavella, uida, ajella kumiveneella ja katsella kiiltomatoja. Ilmoittaudun mukaan ryhmaan joka lahti tekemaan sellaista kuin abseiling. Jos ei muuta niin opin ottamaan selvaa mita minulle oudot englanninkieliset sanat tarkoittavat! Siis laskeuduimme alas koysilla ahtaisiin, pilkkopimeisiin luoliin. Ei ollut ihan mita ajattelin, mutta tulihan tehtya ;) Ihan mielenkiintoinen kokemus oli kylla ja luolat todella upeita!

Kaunein osa saarta sijoittautuu ehdottomasti ylos pohjoiskarkeen Bay of Islandin seudulle. Vietin siella jopa 5 paivaa ( joka on paljon) ja oli itse asiassa mukavaa valilla ollaa pakkaamatta laukkuja koko ajan. Kaytiin delfiiniristeilylla ja niita loytyikin iso lauma! Lisaksi tehtiin paivaretki maan pohjoisimpaan kolkkaan, paikkaan nimelta Cape Reigna. Taas tuli vahan Irlanti mieleen maisemista, paljon lampaita joka puolella, vihreita nummia ja upeita hiekkarantoja. Taalla myoskin kaksi valtamerta ( Tyyni ja Tasmania) kohtaavat ja se synnyttaa hauskannakoisen kuvion mereen. Ajettiin bussilla pitkin 90 mile beachia, joka on kuin valtatie laskuveden aikaan. Lisaksi kaytiin laskemassa makea! Mutta hiekkarinnetta alas.

Kokonaisuudessaa upeat viikot mahtavassa maassa. Vaikka pohjoissaari ei aivan vetanyt vertoja euforiselle etelaiselle veljelleen niin en silti voi olla ihmettelematta miten paljon talla maalla on tarjottavana turisteille. Mainittakoon etta olin myos Aucklandissa jopa kolmeen eri otteeseen mutten koskaan paassyt korttelia kauemmas majapaikasta. 90% ajasta satoi, oli pimeaa tai sitten kun ilma oli ok niin viimeiset paivat makasin puolikuolleena sangyssa jonkun kuumetaudin kourissa. Ei muuten ole hauskaa naina paivina olla kuumeessa ja influenssaoireisena missaan, sikaflunssa on pelottanu ihmiset sen verran pahasti etta sua katsotaan kuin ruttolaista jos yskit liikaa vaarassa paikassa.

Tata kirjottaessa olen paassyt jo onnellisesti Fidjin saarille ja takaisin ah niiiin ihanaaan lampoon. (ja ilmeisesti ei ollut sikatauti koska olen viela elossa) Meita oli lentokentalla vastassa armeija, seka oikeita sotilaita etta terveysviranomaisia maskit naamalla. Mietityttaa millaista Losissa on parin viikon paasta... Sita murehditaan sitten, nyt on ansaitun loman aika - huomenna lahtee aamulla vene viemaan meikalaista palmujen alle 2 viikoksi - palataan sen jalkeen taas tietoyhteyksien paahan!

Deep South!

Viime kerralla kirjottaessani olin siis paassyt Queenstownin kaupunkiin ja sielta matka jatkui muutaman paivan "levon" jalkeen viela syvemmaksi etelaan kohti Milford Soundia. Milford Sound on Uuden-Seelannin suosituin turistinahtavyys, ja tietenkin se piti kokea.

Yleensa sinne ajellaan paivaretkelle, mennaan parin tunnin laivaristeilylle ja lahdetaan takaisin sivistyksen pariin. Mutta koska aikaa oli, paatimme jaada sinne pariksi paivaksi ihmettelemaan vuonoja ja henkeasalpaavia maisemia. Jo itse ajomatka sinne oli kokemus, edellisena yona oli satanut lunta ja vuorenhuiput olivat kauniin valkoiset kun taas laakso ihanan vihreaa. Saapuessamme satoi ja ilma oli todella harmaa, mutta tama oli itse asiassa hyva juttu silla kaikki upeat vesiputoukset olivat todella voimakkaita ja massiivisia suuren sademaaran takia. Ja mika hienompaa, seuraavat paivat olivat mahtavan aurinkoisia joten saimme todellakin nahda kaksi erilaista puolta. Paljon tekemista Milford Soundissa ei ole, siella on tasan yksi kahvila ja baari, iso satama ja parkkipaikka. Joten aika meni hyvin rentoutuessa. Milford ei itse asiassa ole "sound" eli salmi, vaan "fjord", mutta tatahan eivat ensimmaiset ihmiset tienneet kun tanne saapuivat. Mutta nimi on nimi ja silla mennaan.

Milfordin jalkeen meilla oli ohjelmassa siirtyminen saarelle nimelta Stewart Island. Saarin on 1746 km², ja kolmanneksi "suurin" saari taalla ( pohjois- ja etelasaaren jalkeen...). Ja ilmeisesti hyvin suosittu lomakohde paikallisille, silla lahestyvan pyhan (paasiainen) takia emme saaneet saarelta majoitusta joten oli tehtava uudet suunnitelmat sen suhteen. Kuten jo ehka aiemmin olin maininnut niin reissatessa paivilla ja ajalla ei ole oikeastaan ole merkitysta, paasiainen tuli ihan puskista, oma vika tietenkin, mutta oli turvauduttava plan B:hen. Jaimme siis pyhiksi kaupunkiin nimelta Invercargill. Taisi muuten olla elamani pisin paasiainen! Vaikka tama maa ei kovin uskonnollinen olekaan niin jostain kumman syysta paasiainen otetaan vakavasti ja kaikki paikat on kiinni. Sai etsimalla etsia ruokaa jostain, juomasta puhumattakaan. Baarit ovat kiinni, tai sitten niista saa ruokaa ja YHDEN juoman, ja tama vain ruokailijoille! Onneksi lauantain oli normaalimpi paiva ja itse asiassa paadyimme paikalliselle laukkaradalle katsomaan hevoskisoja. Upeita hevosia, kauniita hattuja naisilla ja muutamaa kokemusta rikkaampana taas kerran.

Matka jatkui Dunedin -nimisen kaupungin kautta takaisin Crazy Queenstowniin. Nyt olin viikon miettinyt ja psyykannut itseni ilmoittautumaan Bungy -hyppyyn, ja tehtava se olisi, jos jossain niin taalla missa laji on syntynyt ja missa se kuuluu "asiaan". Kawarau -silta on paikka jossa kaikki alkoi n. 20 vuotta sitten ja toiminta jatkuu edellleen. Hyppy on 43 m korkea ja alla on kuohuva joki, kaikki oleelliset elementit siis. Jostain kumman syysta en jannittanyt hyppya kovasti etukateen, hammaslaakarille meno on PALJON pahempi paikka, uskokaa.. Pahinta koko hommassa oli ehdottomasti seista siina korokkeella ja yrittaa ylipuhua itsensa tekemaan jotain niin epaluonnollista kuin hypata korkealta alas tuntemattomaan. Itse hyppy kesti ehka sekunnin, kaksi...? ja ennen kuin huomasinkaan minut oli poimittu veneeseen ja koko homma oli ohi. Ymmarran hyvin etta joktut ihmiset jaavat koukkuun adrealiini-urheiluun, silla sitahan tama on. Upea kokemus, ja tekisin uudestaan :)

Toisena Queenstownin paivana osallistuin Lord of the Rings -ratsastukseen. Ihan hauskaa paasta hevosen selkaan taas pitkasta aikaa, huippukohta oli ehka uljas ratsuni Elvis, joka oli mukana itse elokuvassa! Hevonen kavi lapi kolme koekuvausta, sai paikan ja palkinnoksi 450 NZD (n. 200eur).

Nyt on sitten New Zealand South Island nahty, tata kirjottaessa olen taas Kaikourassa matkalla pohjoissaarelle. Hieman jannittaa pystyyko pohjoinen saari edes puoleenkaan siihen mita olen taalla nahnyt, mielipiteita on monia ja se jaa nahtavaksi ja koettavaksi. Huomenna siirrymme laivalla salmen yli Wellingtoniin, paakaupunkiin! Ja katsotaan mita silla on tarjottavana :)

NEW ZEALAND!!!

3 kuukautta Australian lammossa oli tehnyt tehtavansa joten saapuessani Christchurchin lentokentalle olin pienessa shokissa ja kohmeessa. Ulkona oli jarkyttavat +13 astetta, harmaata ja sateista. Harppaus Sydenyn lammosta oli liika keholle ja olin likimain horroksessa seuraavat 3 paivaa. Kaikki mahdolliset vaatteet paalle ja pipoa ostamaan, silti oli kylma! Ensimmaiset paivat menivat siis ilmastoon ja uuteen maahan totutteluun, seka tietenkin reissusuunnitelmia tehden! Suuri kulttuurishokki ei ollut onneksi edessa, dollarit on edelleen valuuttaa, ja samaa kielta puhutaan. Kaikki on tosin taas piirun verran halvempaa kuin “kalliissa” Australiassa.

Meilla oli pienena ajatuksena ensin vuokrata Hanskin kanssa matkailuauto kuukaudeksi, mutta paadyimme sittenkin ostamaan bussipassit - joka loppujen lopuksi osoittautui avian mahtavaksi vaihtoehdoksi. Itse paadyin ostamaan Stray -bussipassin kattaen seka etela- etta pohjoissaaren uskomattoman halpaan 800NZD (320euroa) hintaan. Se etu syksylla matkustamisessa on etta hinnat on halvempia ja tungos turistikohteissa ei ole yhta paha. Joten mielenkiinnolla jain odotttelemaan keskiviikkoa jolloin reissun enismmainen etappi alkaisi! Bussipassi toimii periaatteessa niin, etta sinulla on vuosi aikaa reissata passilla ympari maata - bussi kulkee sunniteltua reittia pitkin, voit hypata kyytiin ja pois milloin vaan, missa vaan, ja taas odottaa seuraavaa bussia. Yksinkertaista, eikos?! Busseja kulkee kesaaikana joka paiva - nain syksymmalla parin paivan valein. Jos jostain syysta reissuseura ei miellyta, voi aina jaada odottoman seuraavaa bussia…. Tai toisinpain, jos loytyy hyva jengi, jatkaa reissua yhdessa heidan kanssaan pitempaankin. Matka siis alkoi ja ensimmainen etappi oli kiertaa etelasaarta ympari ja takaisin Christchurchiin ja siita ylos pohjoissaarelle jossa viimeinen kohde olisi Auckland. Yleensa bussissa istutaan yksi paiva, toinen vapaa aktiviteeteille ja taas bussiin. Jos ei ole aikataulukiireita voi jaada vaikka viikoksi jos loytyy mukava paikka ;)

Ensimmainen stoppi oli meilla Kaikoura -niminen pieni kyla ihan itarannikolla muutama sata kilsaa Christchurchista pohjoiseen. Ihan ensimmaisena pitaa mainita etta vaikka valimatkat taalla ovat vain muutamia satojaa kilometreja saatta matkan tekemiseen menna tuhottomasti aikaa. En ole koskaan elaessani nahnyt/ajanut yhta mutkaisia ja serpenttiinisia teita kuin taalla. Ihan uskomatonta miten ja minne kaikkialle teita voikaan rakentaa! Kaikourasta viela sen verran, etta se on vanha valaanpyyntipaikka, joka nykyaan elaa vain turismista. Ihmiset tulevat sinne sankoin joukoin ihastelemaan merenelavia jotka polskivat syvissa vesissa (meressa on 1600m syva kanjoni jossa vaalaat sukeltavat syomaan kaloja) Niin mekin suuntasimme merelle etsimaan naita kuuluisia spermwhaleja - ei muuta kuin paattiin ja katse merelle, ja loytyihan niita siella vaikka kuinka! Tassa vaiheessa aurinko oli jo saapunut seuraksemme ja olemme saaneet nauttia sen loistosta siita asti. Meilla on ollut alun parin paivan jalkeen ihan uskomaton tuuri saan kanssa. Etukateen meita varoiteltiin etta kun tullaan maan lansirannikolle niin pitaa varautua sateisiin ja kurjaan ilmaan, taalla sataa uskomattomat 62 metria vuodessa joten sita tavaraa tulee useampana paivana vuodessa. Mutta jostain syysta saajumalat paattivat etta nyt nayttetaan maan parasta puolta ja niin on tapahtunutkin. Saa meinaan monttu auki katsella aina vain henkeasalpaavampia maisemia.

Kaikouran valaita katsastamassa

Kaikouran jalkeen oli vuorossa maan yksi kauneimmista kansallispuistoista (niita siis loytyy taalla tuhatmaarin) Abel Tasmanin kansallispuisto. Tama osa maata sijaitsee siis ihan etelaisen saar pohjoisosassa, ja on mielestani aika paljon Australian rannikon kaltainen. Loytyy rantaa, hiekkaa, sinista merta ja aktiviteetteja. Paras tapa nahda puistoa on merelta kasin (jos ei siis lahde 4 paivan vaellukselle…) joten hyppasimme catamaranin matkaan ja eikun laineille. Kauniit maisemat ja rento paiva merella kaikenkaikkiaan.

Kansallispuiston jalkeen suuntasimme alas lansirannikkoa, uskomattoman kaunista sellaista. Taytyy kylla sanoa etta Great Ocean Road Melbournen lahistolla jaa kylla kakkoseksi, sen verran breathtaking scenery. Pari yota yovyttiin taas pikkukylissa erilaisia aktiviteetteja ja juhlia pidellen. Tassa vaiheessa porukka oli jo hitsautunut aika hyvin yhteen ja tuntui etta olimme reissanneet yhdessa pitempaankin. Hassuinta on etta suurin osa ihmisista matkustaa yksin joten tutustuminen uusiin ihmisiin on taas todellakin helppoa. Itse asiassa tata kirjoittaessa olen ensimmaista kertaa yksin melkein kahteen viikkoon, aina loytyy seuraa jos vain haluaa.

Muita mainitsemisen arvoisia paikkoja matkan varrella oli ehdottomasti Franz Josef glacer, eli jaatikko. Teimme koko paivan patikkaretken jaatikolle, uskomattoman sinister jaata! Jalkaan saimme jaapiikit joten kaveleminenkin onnistui pienen harjoittelun jalkeen. Jaatikkoseikkailun jalkeen oli valipaiva pienessa Makarouran kylassa jossa meilla oli… karaokeilta! Jaksan taas hammastella miten avoimia ja rohkeita naa reissarit on – ei loytynyt muuten yhtaan tyyppia bussista joka EI olisi laulanut karaokea – YKSIN. Eraana toisena iltana meilla oli teemabileina ”crossdressing” – naamiaiset jolloin naiset pukeutuivat miesten vaatteisiin ja miehet naisten…. Voi elama…. En ole pitkaan aikaan nauranut yhta paljon. Taas kerran kaikki olivat mukana leikissa ja pojat tietenkin varastivat shown naisten puvuissaan…. Huh.

Jaatikolla patikoimassa!

Tata kirjoittaessa olen jo saapunut Queenstowniin, joka on suuri adrealiinimekka. Aktiviteettja loytyy kaikkeen lahtoon; kavimme katsastamassa bungy -hypyn synnyinsijain, sillan josta hypattiin ensimmaiset hypyt. Tuo silta on vain 43m kun taas maailman korkein hyppy on tarjolla muutama kilsa kaupungin ulkopuolella 134m… Taalta loyty myos laskuvarjohyppya, canyon swingia, vesiurheilua, ja vuorikipeilya. Maisemat ovat kuin suoraan Taru Sormusten Herra- elokuvista ja taalta tehdaankin paljon retkia kyseisen elokuvan kuvauuspaikoille. Yritan kovasti ylipuhua itseni tekemaan jonkun noista hulluuksista… viela vahan auki..

Postikorttikuva - takana Mt Cook, U-S korkein vuori

Taytyy sanoa ett Uusi-Seelanti on yllattany todella paljon kauneudellaan. Maisemat ovat vaan niin uskomattoman upeita etta mitkaan sanat taaskaan eivat riita kuvailemaan. Kuviakin on tullut jonkun verran otettua mutta niista ei millaan saa taikka pysty kokemaan paikan maagisuutta. Ne pitaa vaan omin silmin nahda. Vaikka luonto on paikoin karua niin silti uskomattoman kaunista. Ja tama kaikki ei varmasti olisi mitaan ilmaan upeaa auringonpaistetta ja kirkasta ilmaa. Ilma on kirpsakka aamulla ja illalla mutta paivalla paistaa ja lampotila lahella +20C :)

Taalta matka jatkuu tiistaina viela alemmas etelaan jossa on varmasti luvassa lisaa henkesalpaavia vuonoja ja merimaisemia - jannityksella jaan odottamaan mita talla maalla on viela tarjottavana.

East Coast Run Part II

Magnetic Island

Seuraava kohde oli siis Magnetic Island joka itse asiassa kuuluu Townsvillen kaupunkiin, mutta ilmeisesti siella ei ole kovinkaan paljon katsottava tai tehtavaa silla bussit ohjataan suoraan satamaan ja veneelle joka vie suoraan saarelle... Magnetic Island sijaitsee noin 20 min lauttamatkan paassa Townsvillesta, on 52 km2 ja jolla asuu vakituisesti n. 2000 ihmista. Saarella kulkee yksi tie joten eksyminen on vaikeaa ;) Saari sai aikoinaan nimensa siita kun Herra James Cook (taas kerran! taa kaveri ehti vahan joka paikkaan) seilaili saaren ohi ja huomasi kompassinsa varahtelevan ja ajatteli etta saaressa on jotain magneettista... kovin ihmeellinen saari ei kumminkaan ole, paljon luonnonsuojelualuieta (yli puolet pinta-alasta), metsaa, rantaa ja kosteaa ilmaa. Saari mainostaa etta siella paistaa aurinko 240 paivaa vuodessa... hmm... meilla oli puolipilvista, lasketaanko se? Homman nimi oli siis rentoutuminen raskaasta reissaamisesta muutamaksi paivaksi. Onneksi majapaikka oli kiva mokkikyla ihan rannan tuntumassa palmujen alla. Meressakaan ei voi uida enaa Airlie Beachin jalkeen ilman stinger- pukua joka on periaatteessa kokovartalouimapuku. Taalta pohjoiseen trooppisissa vesissa asuu sen verran vaarallisia meduusoita ja jelly fisheja etta riski tormata sellaiseen on olemassa, joten jos uimaan haluaa, puku paalle tai poolille loikottelemaan! Pari paivaa ennen tuloani saarelle oli yksi onneton matkailija joutunut sairaalaan saadessaan osuman kaulaansa joltain polttavalta meduusalta! Yhtena paivana kaytiin myos purjehtimassa saaren ympari, etsittiin autio ranta ja luonasteltiin siella kunnes taas jatkettiin matkaa seuraavaan poukamaan... :)

Kaikki paitsi purjehdus on turhaa.

Mission Beach

Seuraavana kartalla oleva Mission Beach on olemassa vain yhta tarkoitusta varten - tanne tullaan joko hyppaamaan alas lentokoneesta laskuvarjolla taikka laskemaan kumiveneella maailmankuulua Tully Riverin koskia alas. Noh, ensimmaiseen vaihtoehtoon en ole VIELA valmis, joten vesi tuntui turvallisemmalta vaihtehdolta... - joten koskenlasku eli white water rafting here I come!

Edellisena iltana tosin kuultiin etta noin kuukausi sitten kyseisella joella oli kuollut pari laskijaa, olivat ilmeisesti jaaneet kosken pyorteisiin kiinni jotenkin... Well, you only live once. Eikun menoks.

Itse lasku sujui aikalailla suunnitelmien mukaan (luulisin). Virtaava vesi on aina arvaamaton ja voimakas, varsinkin nyt kun vetta on tullut viime aikoina paljon. ( Keskimaaraisesti Tully riverilla sataa vetta 12 metria vuodessa..) Meita oli veneessa 6 + opas joka huuteli parhaansa mukaan ohjeita - homman nimi oli seurata niita ja pitaa kiinni veneesta henkensa edesta :) Sademetsa ymparilla oli todella kaunis, ja vihrea; vesiputouksia joka puolella - todella upeat maisemat! Mutta hengissa selvittiin, ja kun pahimmasta jannityksesta paasi niin ihan mukavata hommaa :)

Cairns

Matkan viimeinen piste - Queenslandin osavaltion paakaupunki, Cairns. Kaikkien pikkukaupunkien jalkeen Cairns tuntui taas vaihteksi isolta citylta - tunnusmerkkeina marketit jossa myydaan halvalla kaikkea Australiaan liittyvaa tavaraa, muistoesineita, vaatteita ja feikki aboriginaalitaidetta...

Cairnsista tein retken Cape Tribulation nimiseen paikkaan n. 100 km pohjoiseen keskelle maailman vanhinta sademetsaa. Vastaan tuli vaikka minkalaista elainta, krokotiileeja, isoja hamahakkeja, kaarmeita ja muita yokottavia olioita. Ehdin myos mukaan pienelle ratsastusretkelle lahiviidakkoon, kierrettiin seka sademetsaa etta rantaa - olipa muuten joukko hyvinkayttaytyvia hevosia! Viela keskiviikkona ennen seuraavan paivan lentoa bookkasin itselleni paivaretken maailman suurimmalle elavalle koralliruitalle, Great Barrier Reefille. Snorklailtiin siella koko paiva uskomattoman sinisissa vesissa (+29C). Nahtiin vaikka mita merenelavia, paljon varikkaita kaloja (Nemo, eli Clownfish oli myos kotosalla), kaksi kilpikonnaa, sinisia meritahtia, upeita koralleja seka hai (Lemonshark) Upea kokemus :)

Nain runsaat 2500 km hurahti vajaassa viidessa viikossa ja nyt olen jo takaisin lahtopisteessa eli Sydneyssa. Taalla kerailen voimia ja ostelen lampimia vaatteita Uuden-Seelannin koitoksia varten joka alkaa siis lauantaina!

k

Cyclone Hamish

Airlie Beach ja Withsundays

Suurin odotuksin saavuttiin Airlie Beachille aikaisin torstai aamulla, yo oltiin vietetty bussissa joten olo oli myos sen mukainen - asiaa ei auttanut ollenkaan kova kosteusprosentti ilmassa...

Airlie Beach on pieni paikka idyllisen Withsunday's saaristoryhman lahistolla ja on myos satama kaikille sadoille purjeveneille jotka joka paiva tayttyvat ihmismassoilla ja suuntaavat nokkansa kohti turkoosia merta ja vitivalkoisia hiekkarantoja.

Tarkoitus meillakin siis oli tehda tallainen 3 paivan purjehdus valliriutalle ja takaisin, snorklata, ehka sukeltaa, uida ja purjehtia. Kaikki oli ihan hyvin perjantai iltapaivaan asti kun kuultiin ensi kerran etta joku ihme trooppinen pyorremyrsky oli lahestymassa meita. Silloin meille tosin sanottiin etta ei se kulkee sen verran hitaasti etta hyvin ehditaan takaisin ennen kun se on taalla.. Noh, luonto on ihmeellinen ja lauantaina paivalla saatiin tieto etta suunnataan jo takaisin satamaan koska nyt pyorremysrkykeskus on enaa 12 tunnin paassa! Siina vaiheessa tuuli oli jo yltynyt aika kovaksi, mutta veneemme, Anaconda III, kulki hyvin vaikka vetta tuli vaakatasossa. Musta se nyt oli vaan hauskaa mutta osa muista matkustajista oli aika vakavamielisia ja osa aika pahoinvoivia... Matkamme siis kesti kolmen paivan sijaan vaan 24 tuntia, paastiin kerran kylla snorklaamaan ja kaytiin Whitehaven Beachilla joka on aika erikoinen siina mielessa etta hiekka joka rannalla on, on itse asiassa kaikkein hienointa mita maapallolla loytyy. Tama johtuu siita etta hiekka sisaltaa 99.89% silikonia (hienoa quartzia)! Hiekka tuntui jaloissa ihan jauholta!

Illalla saapuessamme satamaan oli jo tuuli aika kovaa ja vetta tuli taas kuin saavista kaatamalla. Tosin helpolla paastiin tosiaan talla kertaa taman myrskyn suhteen, maalailivat pahempia uhkakuvia kuin mita sitten tulemaan piti. Ehka siina vaiheessa kun kaupan ikkunoita teippailtiin ja lautoja naulattiin kiinni niin tuli pienoinen tunne etta mitakohan tasta oikein tulee, mutta aamulla aurinko taas vaihteeksi paistoi ja elama palautui "normaaliksi". Ei voi muuta sanoa kuin etta talla kertaa huono onni oli matkassa, mutta elama jatkuu ja vakuutusyhtiot koyhtyy ;) Olin kylla TODELLA odottanut tata purjehdusta joten siina mielessa harmittaa kylla vietavasti. Shit happens. Aikaa toiselle purjehdukselle ei valitettavasti ollut, sen verran olen aikataulun tiukaksi laittanut, huomenna matka jatkuu taas - kohteena Townsville ja sielta Magnetic Island. Townsvillehan karsi aika kauan tulvista, joten mielenkiintoista nahda missa kunnossa kaupunki on. Samalla alkaa minulla viimeiset 2 viikkoa taalla Australiassa!! Apua aika on mennyt ihan liian nopeaan...

East Coast Run - Part 1

Aika juoksee! MAisemat ovat vaihtuneet sen verran tiuhaan tahtin parin vime viikon akana ettei tahdo oikein löytää aikaa blogin kirjoittamiseen...! Yritän siis tiivistää tähän viime aikaiset tapahtumat ja kertoa huippukohdista - joita tosin löytyy ihan liikaa :)

Matka alkoi siis Sydneystä jo helmikuun 12 päivä, ja sen jälkeen ollaankin oltu more or less "on the road" . Pari, kolme päivää aina jokaisessa kohteessa ja bussilla seuraavaan - tehokasta ajankäyttöä ja matkustamista! Huomaa selvästi että itärannikko on matkailijoiden selvästi suosima "juttu" täällä, kaikki hyvin organisoitua, ei tarvitse muuta kuin seurata massaa ja nauttia maisemista ja menosta. Jos viettää maassa vaan rajoitetut ajan niin yleensä tänne sitä päätyy ensin. Australia itärannikkoa ei turhaan kutsuta Golden Coastiksi, sitä se on kokonaisuudessaan - rantakaupunkia toisen jälkeen; tarjolla on hiekkaa, turkoosia merta, aktiviteettejä ja partyjä. Joku voisi sanoa yksitoikkoiseksi, mutta tätähän ihmiset ovat tänne tulleet hakemaan ;)



Byron Bay & Nimbin



First stop - 13 tunnin bussimatkan jälkeen ( satoi kaatamalla koko matkan, bussin IKKUNOISTA valui vettä sisään ja olosuhteet oli aika... kosteat) saavuttiin ensimmäiseen paikkaan - Byron Bay! Paikka tuli aikoinaan tunnetuksi joknimoisena "hippipaikkana" jonne paettiin arkea ja jos tunti hyvältä niin saatettiin jäädä pitemmäksikin aikaa. Vaikka meno on melkoisesti muuttunut 30 vuoden aikanan niin edelleenkin rento ja laiska ilmapiiri leijui kylän ympärillä. Nykyään (kiitos meikäläisten) se on ylikansoitettu ja melko kaupallinen, mutta silti suht tunnelmallinnen pikkukylä. 3 päivää jaksoi sataa kaatamalla ja silloin ei oikein voinnut tehdä muuta kuin oleskella ja nauttia sateen huminasta. Täällä luonto on vanhaa sademetsää ja sen takia vettä tulee kuin saavista kaatamalla - ja sita tulee kauan. Vähän samanlaista kuin suihkussa kävisi.. En yhtääään ihmettele että pohjoisessa on tulvia!


Tehtin myös päväretki läheiseen Nimbin -imiseen kylääään joka sitten on ihan ihka-aito hippikylä vieläkin! Aika on pysähtynyt tähän idylliseen kylään johonkin 70-luvulle kun hipit saapuivat ja asettuivat taloksi. Kannabista viljellään veläkin lähialueilla ja sitä myydääään yhtä avoimesti kaduilla. Sekä marijuanaa että paikallisten itse tekemiä "magic cookies" oli tarjolla joka puolella. Pilven tuokosu leijailikin koko kylän yllä ja ihmisten raukea katse ja olemus kertoivat omaa tarinaansa... "Nimbin time" on yleisesti käytetty käsite - kaikki tominta kesti oman aikansa, turha odottaa että saat kahvin "hetken kuluttua"... ;) Mielenkiintoista...



Surfers Paradise



Surfersiin saapuessamma sadekin oli jo tauonnut, sitä tuli enääää kuuroissa! Jihaa! Oli siis aika ottaa ensimmäinen surffaustunti! Australiassa kun kerran ollaan niin se on vähän niinkuin MUST ( niinkuin sauna Suomessa...). Jos jollain on käsitys että se on helppoa niin voisin väittää toisin! Se on vaikeaa, raskasta, ja nayttaa p a l j o n helpommalta kuin mitä todellisuudessa on. Tasapainon lisäksi vaaditaan sekä ketteryyttä päästä ylös laudalle että voimia taistella merivirtoja vastaan päästäkseen syvemmälle. Merivirrat ovat uskomattoman voimakkaita ja alloot isoja ja ne lyö voimalla vastaan. Niin ja mustelmilta ei voi välttyä ;) Mutta näin kolmen kerran jälkeen voin sanoa että harjoitus tekee mestarin (ehkä joku päivä), ei siihen muuta keinoa ole... ei muuta kuin ylös ja ylös ja taaaaas takaisin ylös ;)



Brisbane



Brizziessä vietin vaan pari hassua päivaa jolloin tuli juostua läpi pakolliset nähtävyydet, kaupunki on kuitenkin Australian 3. suurin - kovasti muistutti Melbournea, sekä kaupunkikuvaltaan että tunnelmaltaan. Kaupungin sydän on läpivirtaava joki, joka on kiva tapa nähdä kaupunkia.



Noosa Heads



Brizziestä matka jatkui Noosaan, joka on Byron Bayn tyyppinen rauhallinen rantakaupunki - elää turismista ja kauniista luonnostaan. Tässä vaiheessa sää oli taas suosioillinen meille ja aurinko on porottanut siitä asti "otsoonivapaasti" aamusta iltaan. Noosassa oli aikaa taas viettaa muutama tunti laudalla ja ihastella kaunista luontoa ympärillä. Päivät ovat aika lyhyitä täällä - aurinko laskee jo kuuden maissa ja sen jälkeen on aika pilkkopimeää aina aamunkoittoon asti, joten on todellakin tarpeen olla aikaisin liikenteessä.



Noosasta tehtiin myös päiväretki Australia Zoo -eläintarhaan. Tämä Steve Irwinin perustama paikka on todella hieno ja hyvin hoidettu eläintarha jossa voi tavata kaikkia Australiassa luonnonvaraisesti eläviä eläimiä; syöttää kenguruita, halailla koaloita (!!!), ruokkia krokotiilejä ja elefantteja sekä muuten vaan ihastella kaikkea mitä Steve Irwin teki eläinten puolesta vielä elossa ollessaan.



Fraser Island



Fraser Island on maailman suurin hiekkasaari, kooltaan n.120 km pitkä ja 25 km leveä - on sanottu että siellä on jopa enemmän hiekkaa kuin Saharan autiomaassa! Tiedä sitten onko totta vai ei. Fraserin suhtee3n odotukset olivat kovat sillä olin kuullut monelta matkaajalta että tämä on ehdoton ressun huippukohta - ja eivät ne ihan väärässä olleet. Fraserin hohdokkuus lienee osaltaa kauniissa luonnossa ja osaltaan varmasti elämyksestä jonka se tarjoaa. Suurin osa ihmisistä (kuten mekin) lähdimme matkaan 4WD - self drive -reissulle, joka siis tarkoittaa sitä että sinut laitetaan 10 muun tyypin kanssa samaan maasturiin, täytetääään auto tarvikkeilla 3 päväksi, saatetaan lautalle ja toivotetaan onnea matkaan! Kuulostaa helpolta - toteutus on jotain muuta. Ensinnä - on hyvin tärkeää että uusi "perheesi" tulee toimeen keskenään koska tulette jakamaan kaiken keskenään - ilot, surut, ruuanlaitot, pakkaamiset ja kaikkein tärkeimmän - AJAMISEN. Ei se että ajaminen olisi muutenkaan helppoa vasemmalla puolella, mutta lisää siihen vielä upottava hiekka, arvaamattomat nousu- ja laskuvedet sekä tuntematon maasto. 99% ihmisistä ei ole koskaan ajanut kysesissä olosuhteissa ja sitten pitäisi pärjätä 3 päivää tuosta vain...! Onneksi kaikki meni hyvin ja itsekin ajoin autoa (tietenkin!!), mutta pahinta on ehdottomasti istua vieressä kun joku muu ajaa...

Ajelimme ristiin rastiin saarta, itäpuoli on ehdottomasti parasta ajoaluetta, laskuvesi kun on parhauimmillaan niin tämä hiekkaranta on uskomattoman hyvä ajopohja - kova kuin asvaltti ja nopea ;) Mutta eihän laskuvesi kestä kuin muutaman tunnin ja siitä ne ongelmat sitten saattavatkin alkaa. Yövyttiin aina rannalla, teltta vaan pystyyn ja ruokaa tulemaan! Fraserillä on myöskin n. 40 järveä, joissa oli yhtä kirkasta vettä kuin uima-altaissa, on kuulemma yhtä puhdasta kuin juomavesi, ei tosin tullut kokeiltua. Reissu meni siis ihan hyvin, meitä oli yhteensä 6 maasturia matkalla joten saatiin ihan hyvät pippalot kasaan iltaisin...

Tänään matka jatkuu yöbussilla taas eteenpäin, paikkaan nimeltä Airlie Beach, josta hyppäääämme isolle purjeveneelle ja tutstumme Great Barrier Reefiin 3 päivän purjehduksella. Siitä lisää myöhemmin, ja ehkä myös kuvia. Muuten kuvia löytyy Facebookista, joten kaikki jotka vielä eivät ole jäseniä niin nyt on oiva tilaisuus tulla mukaan! Pärjäilkää ja terkkuja ikuisen auringon maasta :)


PS. Nyt loytyi hyva nettiyhteys joten lisaan tahan loppuun pari kuvaa!