Outback Australia 15 - 24.1.2009

Elossa ollaan!

En edes tieda mista aloittaisin talla kertaa kertomaan kun viimeisen 10 paivan aikana tuli nahtya ja koettua niin paljon kaikenlaista etta on vahan aloitusvaikeuksia... mutta yritan parhaani! Millaan en pysty kaikkea nakemaani typistamaan tahan blogiin, mutta varmaan kuulette kertauksia joku paiva kotosalla.

Eli, homman nimihan oli se etta lahdin mukaan reissuun Adelaidista 15.1. torstai aamulla varhain ja suuntana oli siis outback. Ja niille jotka ei tieda niin outbackiksi sanotaan aluetta Australian keskiosassa joka on periaatteesa pelkkaa hiekkaa, aavikkoa, kuivuutta ja kuumuutta. Siis kaikkea sita mita hullut eurooppalaiset tulee hakemaan taalta.. Niin paikalliset meita kutsuu, silla kukaan taysjarkinen ei kuulemma lahde keskella kesaa aavikolle katsastamaan extreme laiffia...

No joo, mutta reissu meni kokonaisuudessaan todella hyvin, meilla oli tarkka suunnitelma ja sita seurattiin. Periaatteessa lahdettiin Adelaidista suoraan ylospain Alice Springsia kohti jonne on suoraan matkaa 1500km, me tosin tehtiin sen verran mutkia matkaan etta saatiini kilsamaaraksi 3500! Meilla oli 4WD auto, joka on siis nelivetoinen maasturi, ja ihan must juttu jos lahtee tallaiselle reissulle. Suurin osa teista EI ole paallystettyja vaan ne on erilaisia ja kuntoisia HIEKKAteita... Maisemat vaihtui joka paiva, me yovyttiini joka yo eri paikassa, aina askelen verran lahempana Alice Springsia.

Yopyminen oli aina ulkona. Taivasalla. Ilman kattoa. Tai suojaa. Mutta extremeahan taalta tultiin hakemaan ja sita saatiin. Alkuun ehka epailytti kaikkein eniten ne tuhannet kaarmeet ja hamahakit, mutta loppujen lopuksi ei niita hirveesti nakynyt (onneksi). Suurimmaksi ongelmakohdaksi, ainakin mulla, muodostui heinasirkat! Siis niita oli JOKA puolella ja ne ei oo mitaan pienia niinku suomessa vaan sellasia kissankokoisia vihreita otuksia jotka osaa myoskin lentaa pienen matkaa. Ne heras henkiin aina iltasella kun tuli pimea, ja suunnisti tietenkin kohti valoa... Yrita siina sitten syoda taikka nukkua ;) Muitakin otokoita oli liikenteessa, mutta ei siina maarin mita oli KARPASIA. Mua niin nauratti ennen matkaa kun suositeltiiin ostettavaksi karpasverkko jonka voi vetaa paan yli etta karpaset ei hairitse... ei naurattanut enaa siina vaiheessa kun sulla oli naama taynna karpasia jotka vaan tunki silmiin, nenaan, korviin ja suuhun kun yritit tehda jotain! Mutta kaikkeen tottuu, ja muutaman paivan paasta olit jo tottunut ikuiseen hurinaan korvien ymparilla... ;) Noin 2 kk sitten taalla satoi muutaman viikon ajan niin paljon vetta etta 20 vuoteen ei ole vastaavaa nahty, joten sen takia luonto on todella vihreaa, jopa aavikolla oli heinikkoisia kohtia! Elaimet voi myoskin hyvin ja siksi on paljon heinasirkkoja ja karpasia...

Mutta, mitas sitten tuli nahtya ja koettua! Ma tiedan etten pysty millaan sanoin taikka kuvin teille kertomaan millainen reissu oli, se on vaan niin paljon enempi kuin mita voi ilmaista! Mutta se onkin varmaan matkustamisen ydin, asiat ja kokemukset on sun muistoja ja ne pitaa itse kokea.

Matkan ehdottomaksi huippukohdaksi mulle muodostui ehdottomasti Uluru, eli Ayers Rock. Tama punainen kivi joka on seissyt paikaalla tuhansia vuosia on vaan niin jotenkin pysahdyttava naky kun se kohoaa horistontista esiin. Sen nakee jo kaukaa, pikkuhiljaa kasvaa ja kun paasee paikalle niin nakee mitan mahtipontinen ilmestys se on. Ja niin punainen. Toinen huippukohta oli myos tutustuminen aboriginaalien kulttuuriin ja tapoihin. Vietettiin yksi yo Iga Warta -heimon vieraana heidan kylassaan ja paastiin osallistumaan ruuanlaittoon seka tervetuloseremoniaan joka pidettiin meidan kunniaksi. Jollain tavalla on ihan kauheaa kuunnella ja oppia mita heille on vuosien aikana sattunut kun "white man" tuli ja vaan otti kaiken mita heilla oli. Ajatella etta nama ihmiset ovat sentaan asuneet taalla melkein 40 000 vuotta ennen meita, ja sitten yks kaks 200 vuotta sitten eurooppalaiset tuli ja vei kaiken. Mutta onneksi nyt valtio on parantanut alkuperaisasukkaiden asemaa taalla ja mm. palauttanut maita takaisin heimoille. Silti taalla on hirveasti tapoja ja uskomuksia joita vielakin noudatetaan. Esimerkiksi aboriginaaleja ei saa valokuvata, koska kun ihminen kuolee hanen sielunsa jaa "vangiksi" maan paalle jos on valokuvattu. Samoin kyseisen ihmisen nimea ei myoskaan saa enaa kayttaa kuoleman jalkeen.

Tahan samaan syssyyn kuuluu myoskin toive etta Ulurulle ei saisi kiiveta, joten mekin noudatimme heidan toivettaan ja kavelimme sen sijaan ympari. Tama pieni aamupaivalenkki oli vaivaiset 9,4km mukavassa auringonpaisteessa... Tosin tama on myoskin turvallisuussyy, Uluru on uskomattoman silea kivi, ja huipulle vie vain pieni, jyrkka tie joka on vaarallinen; yli 30 ihmista on saanut surmansa yrittaessaan huipulle.

Teimme myos retken aikana useampia patikointirektia eri kansallispuistoihin, kiivettiin mm. King's Canyonille ja Kata Tjutalle, jotka ovat vuosien saatossa muodostuneet Ulurun tapaan. Ja kaikki nama rektethan tehtiin tassa lammossa... Mutta kuten aikaisemmin sanoin niin kaikkeen tottuu, ja niin tahan lampotilaankin.

King's Canyonilla

Jaksan vaan vielakin hammastella sita etta illalla mennessa nukkumaan on viela +34C ja laskee vaan hetkellisesti alemmas yon aikana. Koko reissu vietettiin myos taydellisessa uutispimennossa, taalla ei todellakaan toimi matkapuhelimet kuin suurimmissa paikoissa. Aika menettaa myoskin merkityksensa, oppaamme Ben sanoi meille alkuun etta teilla on olemassa vain kaksi aikaa, auringon nousu ja lasku. Karpaset tulevat n.20 minsaa auringon nousun jalkeen, joten jos haluaa syoda rauhassa niin suosittelee aikaista ylosnousua... Ja pimea tulee muuten tosi aikaisin, jo noin 9 aikoihin.

Mutta 10 paivaa meni tosi nopeasti ja hyvin, totuin parin yon jalkeen nukkumaan "swag"issa, joka on siis sellainen iso pussi johon laitetaan oma makuupussi ja se kestaa vetta. Tahtitaivas oli aivan upea aavikolla, siis uskomaton maara tahtia tuolla ulkona! Ja kirkkaitakin ovat. Muita hienoja hetkia oli erilaisten villielaimien nakeminen, taalla on paljon kameleita, hevosia, kenguruita, liskoja, dingoja jne.. Yksi yo vietettiin lahella joenuomaa ja yolla herasin siihen etta lauma hevosia juoksi leiripaikkamme ohi juomaan vetta...

Muuten maisemat oli aika... aavikkomaisia. Tiet oli todellakin pitkia ja suoria. Keskelle-ei-mitaan sai todellakin uuden merkityksen. On niin hassu tunne kun katselee ymparilleen ja nakee vain... hiekkaa ja horisontin 360. Kaytiin myos monessa pikkukylassa joissa asuu vain muutama ihminen. Aina ihmetyttaa mita ihmetta namakin ihmiset tekevat taalla! Moni ei koskaan ole kaynyt lahikylaa kauempana saatikka nahnyt merta! Yksi mielenkiintoinen paikka oli Coober Pedy jossa kaivetaan opaaleja maasta ja joiden asukkaat asuvat maan alla!

Matkaseurasta viela pari sanaa... meita oli yhteensa 10, ja kaikki muut oli saksalaisia! Heh, alkuun nauratti mutta kun 10 paivaa vietat saksalaisten kanssa niin voi olla etta hauskuus loppuu jossain vaiheessa. Kaikki jotka yhtaan tuntevat kyseista kansaa niin voin vain todeta etta kaikki kliseet on just niin totta mita heista sanotaan! ;) Kovasti yrittivat puhua englantia mutta onhan se niin etta kun samaa kansakuntaa laittaa yhteen autoon niin on se vahan vaikeaa pysya vieraassa kielessa... Ei se mitaan, en tietenkaan kertonut etta hieman sita kielta itsekin osaan, niin reissun loppupuolella kun aloin puhumaan muutaman lauseen saksaa niin olivat ihan hammastyksissaan etta juku oonpa nopea oppimaan kielta...! heh. Mutta ihan mukavia olivat loppujen lopuksi, pahemminkin voisi olla, mielummin otan saksalaiset kuin kasan ranskalaisia taikka kiinalaisia... Ainakin saksankielentaito sai pienen kohennuksen. Kyseista kansakuntaa on taalla liikenteessa muutenkin ihan alyton maara. Kukakohan pitaa sita maata pystyssa kun kaikki on taalla??

Reissu paattyi siis lauantaina tanne Alice Springsiin, joka on ainoa "iso" kaupunki taalla keskella aavikkoa. Kukaan ei oikeastaan jaa tanne pitkaksi aikaa vaan muutaman paivan ottavat lepoa ja matka jatkuu. Tama on aika levoton kaupunki myoskin, en ole koskaan kuullut niin paljon varoituksia paikallisilta kuin mita nyt. Kaikki toitottavat etta yksin ei saa menna illalla mihinkaan ja taksia pitaa kayttaa. Taalla taas nakee sen nurjan puolen aboriginaalien elamassa, ovat taalla aika huonossa asemassa, ryostelevat turisteja ja tappelevat kaduilla.

Taalta matka jatkuu huomenna Sydenyyn jossa tiedossa on pienta lomaa matkustelemisesta... ;) Siita lisaa taas myohemmin. Kiitos kaikille vaan kommenteista, kiva tietaa etta joku kay lukemassa sepustuksia!

Alla viela kuva meidan "kodista", eli autosta seka reissu joka tehtiin.

9 - 14.1.2009 Melbourne-Adelaide

Noniin! Ja heti alkuun oikein lampoisat terveiset Adelaiden kaupungista! Nyt on sitten siirrytty noin 700 km etelammaksi ja saatkin sitten muuttuivat sen mukaisesti. Eilen taalla oli lampoa mukavat +41C mutta tanaan on siirrytty sitten takaisin kolmosella alkavalle luvulle ;) Kosteutta taalla ei ole paljon, joten taa saa on ihan siedettava :)

The Great Ocean Road and Grampians

Mutta palataanpa vahan takaisinpain ajassa. Eli matka tanne alkoi siis perjantaina aamuisella, olin varannut 3 paivan reissun nimelta "Great Ocean Road and the Grampians" ja kunhan kaikki osallistujat oli loydetty matkaan mukaan niin reissu saattoi alkaa. Meita oli parisenkymmenta kaikkiaan matkassa, suurin osa Sveitsista ja Hollannista, mutta mukaan mahtui myos muita Euroopan valtioita, ei tosin taalta pohjolasta ketaan! Great Ocean Road on siin rannikkotie joka kiemurtelee muutaman sadan kilometrin matkan verran ja paattyy ns "paanahtavyyteen" 12 Apostoliin.





Nama mahtavat kivipaalut ovat muodostuneet vuosien saatossa; maapera on limestonea (mika lie suomeksi), joten on hyvin altis muutokselle. Seka eroosion etta aaltojen voima tekee tehtavansa ja on synnyttanyt suuret kivipaalut mereen. Ja tama muutos ei tietenkaan pysahdy vaan jatkuu edelleenkin noin 2 cm vauhtia vuosittain. Hyva esimerkki tasta saatiin vuonna 2005 kun yksi kivipaalu romahti kasaan yon aikana! Joten muutos on jatkuvaa ja nykyaan tuo 12 apostolia onkin vain enaa 8. Mutta ehka tulevaisuus tuo tullessan lisaa apostoleja, sita kukaan ei tieda. Mutta olivat kylla vaikuttava ilmestys!

Apostoleja oltiin siis katsomassa auringonlaskun aikaan, ja seuraavana aamuna meilla oli mahdollisuus paasta helikopterin kyytiin katsomaan niita merelta kasin! Vautsi, sepa olikin hieno kokemus, en ole ennen sellaisen harvelin kyydissa ollutkaan.

Matka jatkui viela jonkun aikaa rannikkoa ihaillein, kaytiin mm. katsomassa kivimuodostelmaa jota kutsutiin aikoinaan "London Bridge"ksi, juuri sen muodon vuoksi. Tamakin silta on kokenut muutoksen viimeisten vuosien aikana, se oli itse asiassa yhteydessa rannikkoon viela vuonna 1990, mutta eraana kauniina iltana romahti ja 2 turistia jai loukkuun sillalle! Ja sen jalkeen se on ollut "London Arch". Kylla luonto on ihmeellinen.

London Arch ylhaalla.

Mina ja Dorien Shipswreck Coastilla jolla myoskin on nimeensa liittyva mielenkiintoinen hisoria.

Lounaan jalkeen matka jatkui sisamaahan ja "The Grampians" nimiselle luonnonsuojelualueelle. Grampians muodostuu 3 vuorijonosta, tosin korkein huippu ei ole kuin 1167m, joten mistaan Alpeista ei ole kysymys. Alue paloi pahoin vuonna 2006, noin puolet metsasta tuohoutui mutta eukalyptuspuu on ilmeisesti sitkeaa sorttia silla vaikka puun runko on vielakin ihan musta ja karrelle palanut niin puussa on lehtia ja se elaa. Mutta paikka on historiallinen silla aboriginaalit ovat aikoinaan asuttaneet paikan. Kavimme mm. katsastamassa McKenzies Fallsin, joka on kaunis vesiputous seka vaeltamassa vuorilla. Oppaamme Robert sanoi etta tama on ihan 'peaceful morning walk'... heh, taitaa meilla olla eri kasitykset asiasta. Matka ei ollut pitka,se vaan kulki aika paljon ylospain. Veikkaan etta Suomessa ei saisi ilman mitaan turvavaljaita lahtea samaiselle retkelle... Mutta ylos paastiin, tosin alas on paljon vaikeampi tulla, mutta sita ei onneksi ajatellut kiipeillessa ylos. Mutta nostan hattua oppaallemme joka muitta mutkitta vei ryhman ylos ja niinkin vaikeisiin paikkoihin.

McKenzies falls.

Iltaisin grillattiin ruokaa majapaikoilla, mm. kengurua tuli syotya. Kenguru on vahan niinkuin arkiruokaa takalaisille, kilohinta ei ole kuin 10 euron tietamilla. Muuten tuli nahtya paljon elaimia, seka koaloita puissa nukkumassa etta kenkuruita loikkimassa metsassa.

Barossa Valley

Sunnuntaina saavuttiin onnellisesti perille Adelaideen, ja maanantaiksi olinkin sitten varannut itselleni paivareissun Barossa Valleyyn viinitilakierrokselle. Kaikki jotka viineja jonkin verran tuntevat tietavat Barossan ja sen alueen viinit, ja miten iso tuottaja se on taalla Australiassa. Kavimme tutustumassa mm. Jacob's Creekin tilaan ja maistelemassa heidan viinejaan. Lisaksi kavimme 3 muulla pienemmalla viinitilallla, kaikissa tietenkin maisteltiin juuri heidan erinomaisia tuotoksiaan... Joten lounasaikaan oli bussissa jo hyvinkin hilpea meno paalla!

Jacob's Creekin tiluksia.

Muuten tama Adelaide vaikuttaa aika rauhalliselta pikkukaupungilta. Kaikki toiminita kaupungilla hiljenee kuuden jalkeen illalla, kaupat ja kahvilat on kiinni ja ihmiset katoavat koteihinsa. Erikoista taalla on se, etta olemme taas uudella aikavyohykkeella, mutta talla kertaa siirryttiin PUOLI tuntia taaksepain kun tultiin rajan yli! Joten kun muualla maailmassa kello on tasan, taalla se on puoli. Kaikkea sita paasekiin kokemaan kun matkustelee...

Mutta huomenna matka jatkuu taas! Tarkoitus on lahte taalta tuonne "Outbackiin" kuten taalla sanotaan. Eli aavikolle. Lahden mukaan 10 paivan reissulle joka paattyy Alice Springsiin joskus ensi viikolla. Tarkoitus olisi katsastaa mm. Uluru, joka on siis iso punainen kivi keskella aavikkoa ;) Ja varmasti paljon muuta tullaan nakemaan, mielenkiinnolla jaan odottamaan. Ja luultavasti on niin etta en paase seuraavaan 10 paivaan mihinkaan tietotekniseen laitteeseen kiinni joten seuraava blogipaivitys varmaan tulee vasta kuun lopulla. Nyt Adelaide vaikenee ja tama tyyppi lahtee katsastamaan paikallista beach meininkia!

Pingviineja ja aurinkoa

Elo Melbournessa jatkuu yhta ihanan seesteisena kuin aiemminkin. Ilmat ovat lammenneet ja aurinko on paistanut nyt taydelta taivaalta sitten sunnuntain. Auringon kanssa pitaa olla kylla tosi varovainen, vaikka ruskettuukin helpostin niin taalla se on todella voimakas, pilvisenakin paivana pitaa muistaa suojakerroin!

Sunnuntaina 4.1. oli ihka ensimmaisen adventure tourin aika! Olin ilmoittautunut mukaan "Penguin parade" nimiselle retkelle. Taalla reissaajille on pari vaihtoehtoa nahda maata, joko osallistut eri jarjestajien tarjoamille retkille, (ja niita loytyy PALJON erilaisia) silloin lahdet ryhman mukana ja kuski yleensa toimii oppaana. Tai sitten voit itse jarjestaa kaiken, vuokrata auto ja etsia matkakumppaneita ja lahtea omin neuvoin suunnistamaan. Noh, anyways, sunnuntain reissu sisalsi matkan Phillip Islandille, parin tunnin matkan paassa kaupungista, jossa itse paatapahtuma eli pingiivinien marssi meresta tapahtuu. Tama pingiviinien nousu meresta on vuosisatoja vanha tapahtuma jonka ymparille tama turistitapahtuma on rakennettu.

Pingviinit nousevat joka ilta meresta aina auringon laskettua ja suuntaavat laheisille pesille poikasiaan syottamaan. Ovat kylla aika hellyyttavia, ja niita paasee katsomaan todella lahelta, eivatka kumma kylla pelkaa ihmisia. Paivan pingviiniluku oli 1450 -ja se jatkui monta tuntia! Lisaksi paivan ohjelmaan kuului kaynti villielaintarhassa jossa nahtiin mm. kenguruita, koala karhuja ja opossumi. Mutta paivan ehdoton huippukohta oli kylla herttaiset minipingviinit jotka frakeissaan uskaltautuvat rantautua meresta.

Nyt kun on tutustunut Melbourneen viela paremmin niin huomaa miten kompakti ja kiva kaupunki tama on, kaupunkikuva on sekoitus seka uutta etta vanhaa. Vanhat rakennukset on osiltaan sailytetty ja uudet pilvenpiirtajat kohoavat takana. Melbourne on aika nuori kaupunki, se on perustettu vasta vuonna 1835, ensimmaisena paikalla oli John Batman niminen henkilo, (tama selittanee sen asian etta taalta loytyy mm Batman Square, Batman road ja Batman park, mietinkin etta kohta loytyy kyltti, "Welcome to Gotham City"...) jonka vaitetaan ostaneen maan aboriginaaleilta ja asettuneen tanne muiden lampaankasvattajien kanssa. Melbourne sai nimensa silloiselta Britannian paaministerilta, vaikka viela nykyaankin kuulemma jotkut paikalliset ihmiset kutsuvat tata paikkaa Batmaniaksi...

Alla oleva kuva on otettu Eureka Skydeckilta, joka on Melbournen korkein rakennus, ja siita pystyy hyvin nakemaan Albert Parkin, paikka jossa pidetaan jokavuotuiset Formula 1 -kauden avajaiskisat, kavin tutustumassa rataan ja yritin luoda siihen positiivista henkea jotta Kimi ja Heikki saavat kauden mahdollisimman hyvin avattua... Niin ja tietenkin Australian avoimet tenniskisat pidetaan samassa paikassa, Jarkolle vaan onnea peleihin, harmi etta alkavat vasta parin viikon paasta!



Tanaan on siin keskiviikko ja huomenna on viimeinen paiva taalla kaupungissa, nopeasti on ensimmainen viikko vierahtanyt ja hyvin on paassyt reppureissaajan arkeen kiinni. Paljon taalla ei tieda maailaman menosta, kukaan ei puhu lamasta saatikka muusta taloustilanteesta, tarkeaa on vain aurinko ja se onko kalja kylmaa, ja etta elamiseen riittaa viela rahaa. Ette uskokaan miten pienilla budjeteilla ihmiset on taalla liikenteessa - jos on halua niin loytyy keino! On joku viisas joskus virkonnut ;) Lisaksi katoaa ihan ajantaju, kaikki paivat on vaan viikonloppuja :) Mutta ei kai sen valia, ihan hyva vaihtaa kunnolla lomavaihde paalle joskus elamassa. Hintataso on aika halpa nain suomalaisen nakokulmasta, euro on vahva ja kaikki hinnat saa puolittaa ;) Laheiselta torilta saa vihanneksia ja hedelmia ihan pilkkahintaan, en viitsi edes mainita miten vahan niista pitaa maksaa. Ja ovat muuten hyvia. Sama on vaatteiden kanssa, harmi etta tilaa repussa ei yksinkertaisesti ole...

Mutta jatkosta - perjantai aamuna tulee bussi hakemaan 6.40 tasta oven ulkopuolelta ja matka jatkuu Great Ocean Roadille ja siita alas Adelaidiin, jonne on yhteensa n. 700km. Retki kestaa 3 paivaa ja perille saavutaan siis sunnuntaina. Siita tulee varmasti hieno reissu, rannikkoa ja matkaa on kuvattu yhta kauneimmaksi Australiassa, eli jannityksella odotan! Mutta siita lisaa varmasti myohemmin.

Ai niin, kaytiin katsomassa "Australia" elokuva, tietenkin kun taalla kerran ollaan ;) Suosittelen - maisemat ovat upeita ja ei elokuvassakaan mitaan vikaa ole, vahan "Tuulen viemaa" tapainen katsaus. Mutta nyt down under vaikenee, koittakaa jaksaa pakkasessa! ;)

Melbourne!

Nyt sitten vihdoin olen saapunut kohdemaahan ja kaupunkiin pitkan matkan jalkeen. Reissu alkoi lupaavasti Helsingista kun ihana Finnairin virkalilija kertoi etta minulle on laitettu paikka pisnessluokasta ! Noniin, asiaa! Ja tsiisus siinahan sita tilaa riittikin, oli varmaan isompi kuin Rosellan D-luokan hytti ;) Eli menomatka Hong Kongiin meni mukavasti, leffoja katsellessa ja ihmetellessa. Paluu arkeen oli edessa Qantasilla kun jouduin muiden kuolevaisten kanssa sikaosastolle takaisin.


Melbournessa olen ollut nyt kohta nelja paivaa ja hirmu mukavalta kaupungilta vaikuttaa. Suurimaan vaikutuksen ovat tehneet ehdottomasti kaikki ihmiset, seka paikalliset etta muutkin reissaajat. Taa kulttuuri on niin avoin, ystavallinen ja rennompi mihin on tottunut. Taalla on enempi saanto kuin poikkeus se, etta tuntemattomille puhutaan, kysellaan kuulumisia ja toivotellaan hyvia jatkoja - vaikka tapaisi kyseisen henkilon ensimmaista kertaa. Joten turhaan eivat sano etta tuppisuu-suomalaisetkin parjaavat taalla ;)


Hostelli jossa asun on kavleymatkan paassa keskustassa, ihan kiva paikka, paljon reissaajia monista eri maista. Uudesta vuodesta ja muutenkin kesalomasta johtuen myos paljon Australiaisia on matkalla, joten ei pelkastaan ulkomaanelavia. Uusi vuosi meni mukavasti juhlien, hostellissa on oma baari jossa aloiteltiin ja sen jalkeen muiden tuhansien kanssa keskustaan Yarra Riverille katsomaan ilotulitteita. Tata kirjoitteassa taalla on mukavan "viilea" alkukesan saa, eli toisin sanottuna +20C ja aurinko paistaa ja tuulee, aika tyypillinen suomalainen kesapaiva, joten kotoisaa senkin puolesta. Tosin taalla on kylminta koko Australiassa talla hetkella, kuulemma vasta helmikuun puolella tulee se "oikea" kesa... mutta riittaa hyvin mulle nain alkuun. Viime vuonna oli uudenvuodenaattona +41C joten senkin takia paikalliset ovat ihmeissaan etta mika ilmastonmuutos nyt on meneillaan...

Muuten paivat kuluvat aika leppoisasti, paivalla rentoa olemista ja kaupungilla kulkemista, illalla taasen muunlaista ulkoilua ja iltaelamaan tutustumista seka muiden reissaajien juttuja kuunnellen ja hengaillen. Sen verran suunnitelmia on tullut tehtya, etta lahden Melbournesta ensi viikon lopulla alas Adelaideen Great Ocean Roadia pitkin. Adelaidesta suuntaan "real Outbackiin" Alice Springsiin ja sielta Sydneyhin. Mutta siita lisaa myohemmin! Nyt olisi tarkoitus lahtea katsomaan kaupunkia Eureka Skydeckiin, josta kuulemma hyvat nakymat kaupungin yli. Huomenna lahden sitten koko paivan reissulle laheiselle Phillip Islandille katsomaan pingviineja, koala karhuja seka maistelemaan viineja!

Tassa kai viimeaikaiset tapahtumat, koittakaapa jaksaa siella pakkasessa :) Paljon lampimia terkkuja from down under!