East Coast Run Part II

Magnetic Island

Seuraava kohde oli siis Magnetic Island joka itse asiassa kuuluu Townsvillen kaupunkiin, mutta ilmeisesti siella ei ole kovinkaan paljon katsottava tai tehtavaa silla bussit ohjataan suoraan satamaan ja veneelle joka vie suoraan saarelle... Magnetic Island sijaitsee noin 20 min lauttamatkan paassa Townsvillesta, on 52 km2 ja jolla asuu vakituisesti n. 2000 ihmista. Saarella kulkee yksi tie joten eksyminen on vaikeaa ;) Saari sai aikoinaan nimensa siita kun Herra James Cook (taas kerran! taa kaveri ehti vahan joka paikkaan) seilaili saaren ohi ja huomasi kompassinsa varahtelevan ja ajatteli etta saaressa on jotain magneettista... kovin ihmeellinen saari ei kumminkaan ole, paljon luonnonsuojelualuieta (yli puolet pinta-alasta), metsaa, rantaa ja kosteaa ilmaa. Saari mainostaa etta siella paistaa aurinko 240 paivaa vuodessa... hmm... meilla oli puolipilvista, lasketaanko se? Homman nimi oli siis rentoutuminen raskaasta reissaamisesta muutamaksi paivaksi. Onneksi majapaikka oli kiva mokkikyla ihan rannan tuntumassa palmujen alla. Meressakaan ei voi uida enaa Airlie Beachin jalkeen ilman stinger- pukua joka on periaatteessa kokovartalouimapuku. Taalta pohjoiseen trooppisissa vesissa asuu sen verran vaarallisia meduusoita ja jelly fisheja etta riski tormata sellaiseen on olemassa, joten jos uimaan haluaa, puku paalle tai poolille loikottelemaan! Pari paivaa ennen tuloani saarelle oli yksi onneton matkailija joutunut sairaalaan saadessaan osuman kaulaansa joltain polttavalta meduusalta! Yhtena paivana kaytiin myos purjehtimassa saaren ympari, etsittiin autio ranta ja luonasteltiin siella kunnes taas jatkettiin matkaa seuraavaan poukamaan... :)

Kaikki paitsi purjehdus on turhaa.

Mission Beach

Seuraavana kartalla oleva Mission Beach on olemassa vain yhta tarkoitusta varten - tanne tullaan joko hyppaamaan alas lentokoneesta laskuvarjolla taikka laskemaan kumiveneella maailmankuulua Tully Riverin koskia alas. Noh, ensimmaiseen vaihtoehtoon en ole VIELA valmis, joten vesi tuntui turvallisemmalta vaihtehdolta... - joten koskenlasku eli white water rafting here I come!

Edellisena iltana tosin kuultiin etta noin kuukausi sitten kyseisella joella oli kuollut pari laskijaa, olivat ilmeisesti jaaneet kosken pyorteisiin kiinni jotenkin... Well, you only live once. Eikun menoks.

Itse lasku sujui aikalailla suunnitelmien mukaan (luulisin). Virtaava vesi on aina arvaamaton ja voimakas, varsinkin nyt kun vetta on tullut viime aikoina paljon. ( Keskimaaraisesti Tully riverilla sataa vetta 12 metria vuodessa..) Meita oli veneessa 6 + opas joka huuteli parhaansa mukaan ohjeita - homman nimi oli seurata niita ja pitaa kiinni veneesta henkensa edesta :) Sademetsa ymparilla oli todella kaunis, ja vihrea; vesiputouksia joka puolella - todella upeat maisemat! Mutta hengissa selvittiin, ja kun pahimmasta jannityksesta paasi niin ihan mukavata hommaa :)

Cairns

Matkan viimeinen piste - Queenslandin osavaltion paakaupunki, Cairns. Kaikkien pikkukaupunkien jalkeen Cairns tuntui taas vaihteksi isolta citylta - tunnusmerkkeina marketit jossa myydaan halvalla kaikkea Australiaan liittyvaa tavaraa, muistoesineita, vaatteita ja feikki aboriginaalitaidetta...

Cairnsista tein retken Cape Tribulation nimiseen paikkaan n. 100 km pohjoiseen keskelle maailman vanhinta sademetsaa. Vastaan tuli vaikka minkalaista elainta, krokotiileeja, isoja hamahakkeja, kaarmeita ja muita yokottavia olioita. Ehdin myos mukaan pienelle ratsastusretkelle lahiviidakkoon, kierrettiin seka sademetsaa etta rantaa - olipa muuten joukko hyvinkayttaytyvia hevosia! Viela keskiviikkona ennen seuraavan paivan lentoa bookkasin itselleni paivaretken maailman suurimmalle elavalle koralliruitalle, Great Barrier Reefille. Snorklailtiin siella koko paiva uskomattoman sinisissa vesissa (+29C). Nahtiin vaikka mita merenelavia, paljon varikkaita kaloja (Nemo, eli Clownfish oli myos kotosalla), kaksi kilpikonnaa, sinisia meritahtia, upeita koralleja seka hai (Lemonshark) Upea kokemus :)

Nain runsaat 2500 km hurahti vajaassa viidessa viikossa ja nyt olen jo takaisin lahtopisteessa eli Sydneyssa. Taalla kerailen voimia ja ostelen lampimia vaatteita Uuden-Seelannin koitoksia varten joka alkaa siis lauantaina!

k

Cyclone Hamish

Airlie Beach ja Withsundays

Suurin odotuksin saavuttiin Airlie Beachille aikaisin torstai aamulla, yo oltiin vietetty bussissa joten olo oli myos sen mukainen - asiaa ei auttanut ollenkaan kova kosteusprosentti ilmassa...

Airlie Beach on pieni paikka idyllisen Withsunday's saaristoryhman lahistolla ja on myos satama kaikille sadoille purjeveneille jotka joka paiva tayttyvat ihmismassoilla ja suuntaavat nokkansa kohti turkoosia merta ja vitivalkoisia hiekkarantoja.

Tarkoitus meillakin siis oli tehda tallainen 3 paivan purjehdus valliriutalle ja takaisin, snorklata, ehka sukeltaa, uida ja purjehtia. Kaikki oli ihan hyvin perjantai iltapaivaan asti kun kuultiin ensi kerran etta joku ihme trooppinen pyorremyrsky oli lahestymassa meita. Silloin meille tosin sanottiin etta ei se kulkee sen verran hitaasti etta hyvin ehditaan takaisin ennen kun se on taalla.. Noh, luonto on ihmeellinen ja lauantaina paivalla saatiin tieto etta suunnataan jo takaisin satamaan koska nyt pyorremysrkykeskus on enaa 12 tunnin paassa! Siina vaiheessa tuuli oli jo yltynyt aika kovaksi, mutta veneemme, Anaconda III, kulki hyvin vaikka vetta tuli vaakatasossa. Musta se nyt oli vaan hauskaa mutta osa muista matkustajista oli aika vakavamielisia ja osa aika pahoinvoivia... Matkamme siis kesti kolmen paivan sijaan vaan 24 tuntia, paastiin kerran kylla snorklaamaan ja kaytiin Whitehaven Beachilla joka on aika erikoinen siina mielessa etta hiekka joka rannalla on, on itse asiassa kaikkein hienointa mita maapallolla loytyy. Tama johtuu siita etta hiekka sisaltaa 99.89% silikonia (hienoa quartzia)! Hiekka tuntui jaloissa ihan jauholta!

Illalla saapuessamme satamaan oli jo tuuli aika kovaa ja vetta tuli taas kuin saavista kaatamalla. Tosin helpolla paastiin tosiaan talla kertaa taman myrskyn suhteen, maalailivat pahempia uhkakuvia kuin mita sitten tulemaan piti. Ehka siina vaiheessa kun kaupan ikkunoita teippailtiin ja lautoja naulattiin kiinni niin tuli pienoinen tunne etta mitakohan tasta oikein tulee, mutta aamulla aurinko taas vaihteeksi paistoi ja elama palautui "normaaliksi". Ei voi muuta sanoa kuin etta talla kertaa huono onni oli matkassa, mutta elama jatkuu ja vakuutusyhtiot koyhtyy ;) Olin kylla TODELLA odottanut tata purjehdusta joten siina mielessa harmittaa kylla vietavasti. Shit happens. Aikaa toiselle purjehdukselle ei valitettavasti ollut, sen verran olen aikataulun tiukaksi laittanut, huomenna matka jatkuu taas - kohteena Townsville ja sielta Magnetic Island. Townsvillehan karsi aika kauan tulvista, joten mielenkiintoista nahda missa kunnossa kaupunki on. Samalla alkaa minulla viimeiset 2 viikkoa taalla Australiassa!! Apua aika on mennyt ihan liian nopeaan...

East Coast Run - Part 1

Aika juoksee! MAisemat ovat vaihtuneet sen verran tiuhaan tahtin parin vime viikon akana ettei tahdo oikein löytää aikaa blogin kirjoittamiseen...! Yritän siis tiivistää tähän viime aikaiset tapahtumat ja kertoa huippukohdista - joita tosin löytyy ihan liikaa :)

Matka alkoi siis Sydneystä jo helmikuun 12 päivä, ja sen jälkeen ollaankin oltu more or less "on the road" . Pari, kolme päivää aina jokaisessa kohteessa ja bussilla seuraavaan - tehokasta ajankäyttöä ja matkustamista! Huomaa selvästi että itärannikko on matkailijoiden selvästi suosima "juttu" täällä, kaikki hyvin organisoitua, ei tarvitse muuta kuin seurata massaa ja nauttia maisemista ja menosta. Jos viettää maassa vaan rajoitetut ajan niin yleensä tänne sitä päätyy ensin. Australia itärannikkoa ei turhaan kutsuta Golden Coastiksi, sitä se on kokonaisuudessaan - rantakaupunkia toisen jälkeen; tarjolla on hiekkaa, turkoosia merta, aktiviteettejä ja partyjä. Joku voisi sanoa yksitoikkoiseksi, mutta tätähän ihmiset ovat tänne tulleet hakemaan ;)



Byron Bay & Nimbin



First stop - 13 tunnin bussimatkan jälkeen ( satoi kaatamalla koko matkan, bussin IKKUNOISTA valui vettä sisään ja olosuhteet oli aika... kosteat) saavuttiin ensimmäiseen paikkaan - Byron Bay! Paikka tuli aikoinaan tunnetuksi joknimoisena "hippipaikkana" jonne paettiin arkea ja jos tunti hyvältä niin saatettiin jäädä pitemmäksikin aikaa. Vaikka meno on melkoisesti muuttunut 30 vuoden aikanan niin edelleenkin rento ja laiska ilmapiiri leijui kylän ympärillä. Nykyään (kiitos meikäläisten) se on ylikansoitettu ja melko kaupallinen, mutta silti suht tunnelmallinnen pikkukylä. 3 päivää jaksoi sataa kaatamalla ja silloin ei oikein voinnut tehdä muuta kuin oleskella ja nauttia sateen huminasta. Täällä luonto on vanhaa sademetsää ja sen takia vettä tulee kuin saavista kaatamalla - ja sita tulee kauan. Vähän samanlaista kuin suihkussa kävisi.. En yhtääään ihmettele että pohjoisessa on tulvia!


Tehtin myös päväretki läheiseen Nimbin -imiseen kylääään joka sitten on ihan ihka-aito hippikylä vieläkin! Aika on pysähtynyt tähän idylliseen kylään johonkin 70-luvulle kun hipit saapuivat ja asettuivat taloksi. Kannabista viljellään veläkin lähialueilla ja sitä myydääään yhtä avoimesti kaduilla. Sekä marijuanaa että paikallisten itse tekemiä "magic cookies" oli tarjolla joka puolella. Pilven tuokosu leijailikin koko kylän yllä ja ihmisten raukea katse ja olemus kertoivat omaa tarinaansa... "Nimbin time" on yleisesti käytetty käsite - kaikki tominta kesti oman aikansa, turha odottaa että saat kahvin "hetken kuluttua"... ;) Mielenkiintoista...



Surfers Paradise



Surfersiin saapuessamma sadekin oli jo tauonnut, sitä tuli enääää kuuroissa! Jihaa! Oli siis aika ottaa ensimmäinen surffaustunti! Australiassa kun kerran ollaan niin se on vähän niinkuin MUST ( niinkuin sauna Suomessa...). Jos jollain on käsitys että se on helppoa niin voisin väittää toisin! Se on vaikeaa, raskasta, ja nayttaa p a l j o n helpommalta kuin mitä todellisuudessa on. Tasapainon lisäksi vaaditaan sekä ketteryyttä päästä ylös laudalle että voimia taistella merivirtoja vastaan päästäkseen syvemmälle. Merivirrat ovat uskomattoman voimakkaita ja alloot isoja ja ne lyö voimalla vastaan. Niin ja mustelmilta ei voi välttyä ;) Mutta näin kolmen kerran jälkeen voin sanoa että harjoitus tekee mestarin (ehkä joku päivä), ei siihen muuta keinoa ole... ei muuta kuin ylös ja ylös ja taaaaas takaisin ylös ;)



Brisbane



Brizziessä vietin vaan pari hassua päivaa jolloin tuli juostua läpi pakolliset nähtävyydet, kaupunki on kuitenkin Australian 3. suurin - kovasti muistutti Melbournea, sekä kaupunkikuvaltaan että tunnelmaltaan. Kaupungin sydän on läpivirtaava joki, joka on kiva tapa nähdä kaupunkia.



Noosa Heads



Brizziestä matka jatkui Noosaan, joka on Byron Bayn tyyppinen rauhallinen rantakaupunki - elää turismista ja kauniista luonnostaan. Tässä vaiheessa sää oli taas suosioillinen meille ja aurinko on porottanut siitä asti "otsoonivapaasti" aamusta iltaan. Noosassa oli aikaa taas viettaa muutama tunti laudalla ja ihastella kaunista luontoa ympärillä. Päivät ovat aika lyhyitä täällä - aurinko laskee jo kuuden maissa ja sen jälkeen on aika pilkkopimeää aina aamunkoittoon asti, joten on todellakin tarpeen olla aikaisin liikenteessä.



Noosasta tehtiin myös päiväretki Australia Zoo -eläintarhaan. Tämä Steve Irwinin perustama paikka on todella hieno ja hyvin hoidettu eläintarha jossa voi tavata kaikkia Australiassa luonnonvaraisesti eläviä eläimiä; syöttää kenguruita, halailla koaloita (!!!), ruokkia krokotiilejä ja elefantteja sekä muuten vaan ihastella kaikkea mitä Steve Irwin teki eläinten puolesta vielä elossa ollessaan.



Fraser Island



Fraser Island on maailman suurin hiekkasaari, kooltaan n.120 km pitkä ja 25 km leveä - on sanottu että siellä on jopa enemmän hiekkaa kuin Saharan autiomaassa! Tiedä sitten onko totta vai ei. Fraserin suhtee3n odotukset olivat kovat sillä olin kuullut monelta matkaajalta että tämä on ehdoton ressun huippukohta - ja eivät ne ihan väärässä olleet. Fraserin hohdokkuus lienee osaltaa kauniissa luonnossa ja osaltaan varmasti elämyksestä jonka se tarjoaa. Suurin osa ihmisistä (kuten mekin) lähdimme matkaan 4WD - self drive -reissulle, joka siis tarkoittaa sitä että sinut laitetaan 10 muun tyypin kanssa samaan maasturiin, täytetääään auto tarvikkeilla 3 päväksi, saatetaan lautalle ja toivotetaan onnea matkaan! Kuulostaa helpolta - toteutus on jotain muuta. Ensinnä - on hyvin tärkeää että uusi "perheesi" tulee toimeen keskenään koska tulette jakamaan kaiken keskenään - ilot, surut, ruuanlaitot, pakkaamiset ja kaikkein tärkeimmän - AJAMISEN. Ei se että ajaminen olisi muutenkaan helppoa vasemmalla puolella, mutta lisää siihen vielä upottava hiekka, arvaamattomat nousu- ja laskuvedet sekä tuntematon maasto. 99% ihmisistä ei ole koskaan ajanut kysesissä olosuhteissa ja sitten pitäisi pärjätä 3 päivää tuosta vain...! Onneksi kaikki meni hyvin ja itsekin ajoin autoa (tietenkin!!), mutta pahinta on ehdottomasti istua vieressä kun joku muu ajaa...

Ajelimme ristiin rastiin saarta, itäpuoli on ehdottomasti parasta ajoaluetta, laskuvesi kun on parhauimmillaan niin tämä hiekkaranta on uskomattoman hyvä ajopohja - kova kuin asvaltti ja nopea ;) Mutta eihän laskuvesi kestä kuin muutaman tunnin ja siitä ne ongelmat sitten saattavatkin alkaa. Yövyttiin aina rannalla, teltta vaan pystyyn ja ruokaa tulemaan! Fraserillä on myöskin n. 40 järveä, joissa oli yhtä kirkasta vettä kuin uima-altaissa, on kuulemma yhtä puhdasta kuin juomavesi, ei tosin tullut kokeiltua. Reissu meni siis ihan hyvin, meitä oli yhteensä 6 maasturia matkalla joten saatiin ihan hyvät pippalot kasaan iltaisin...

Tänään matka jatkuu yöbussilla taas eteenpäin, paikkaan nimeltä Airlie Beach, josta hyppäääämme isolle purjeveneelle ja tutstumme Great Barrier Reefiin 3 päivän purjehduksella. Siitä lisää myöhemmin, ja ehkä myös kuvia. Muuten kuvia löytyy Facebookista, joten kaikki jotka vielä eivät ole jäseniä niin nyt on oiva tilaisuus tulla mukaan! Pärjäilkää ja terkkuja ikuisen auringon maasta :)


PS. Nyt loytyi hyva nettiyhteys joten lisaan tahan loppuun pari kuvaa!